Search
  • Aili Järvelä

A day in the life.

Updated: Nov 19, 2019

Freelancemuusikko oli termi, jota pienenä ihmettelin. Se kuulosti aika hienolta, onhan siinä englantia ja suomea samassa sanassa. Nyt olen freelancemuusikko, eikä tässä kyllä ole yhtään mitään järkeä. Toim. huom.! Järjestään kaikki jutut, joissa oon tänä vuonna saanut olla mukana, on olleet oikeasti aivan mahtavia. Oon niistä jokaisesta aidosti todella kiitollinen, enkä pidä niistä mitään itsestäänselvyytenä. Seuraa siis poukkoileva katsaus kuluneeseen vuoteen, lukekoon, ken jaksaa!


Festivaalipelimanni vuonna 1988, autuaan tietämättömänä kaikesta.

Keikkailu Matti Johannes Koivun ja Vesalan bändeissä on ollut hullun hienoa ja avartavaa hommaa, kunnioitan molempia artisteja valtavasti. Matti Johannes Koivun kanssa äänitettiin levy Luonnos alkukesästä ja syksyn ajan on keikkailtu niinkin vaatimattomalla bändinimellä kuin Uskomaton Folktrio pitkin Suomea, sekä uuden että vanhemman ohjelmiston parissa. Matti on huipputyyppi ja käsittämätön biisintekijä, on ihanaa saada soittaa hänen kanssaan. Opetan lintuja lentämään oli eka biisi, mikä Matin kanssa treenattiin.


Myös Vesalan keikoille päästiin laulamaan taustoja Jutta Rahmelin kanssa. Keikkoja oli syksyn aikana Suomen suurimmissa konserttisaleissa ja lopuksi Hartwall Areenalla. Vain Elämää -ohjelmaankin päädyttiin. Jännitti aivan kauheasti. Paljastettakoon, että VE:tä varten me treenattiin keväällä mun luona ja Paula toi treeneihin pullaa! Syksyn Vesala-keikoilla on ollut kosolti hienoa meininkiä, enkä voi kuin ihmetellä minkälaisten tyyppien kanssa pääsee töitä tekemään. Paula on uskomaton nero, ja hänellä on mieletön tiimi.



Juuri ennen Vain elämää -ohjelman kuvauksia oli takana kaksi isoa Näppärikurssia, uusine kappaleineen ja opetuksineen. Näppärikursseista kirjoitinkin taannoin Näppäri-aiheisessa postauksessa enemmän, käykää toki lukemassa! Ennen kesän Näppärikursseja päättyi työt Sibelius-Akatemiassa. Upeita musiikkikasvatuksen opiskelijoita (ja vähän vaksejakin) tulee ikävä. Otan pienen pesäeron entiseen opinahjooni kuitenkin tähän väliin pienenä hengähdyksenä, vaikka toki mielelläni akatemialla opetankin. Kevään aikana saatiin jotakuinkin valmiiksi mun soololevy, sekä äänitettiin myös suurimmaksi osaksi lastenmusiikkiyhtye Mutaveijareiden kakkosalbumi jonka taiteellisena tuottajana hyörin.


Kesä meni opetustöissä ja äänityksissä, treeneissä ja keikoilla siellä täällä, mm. soololevyn matsku ensiesitettiin Kaustisen festareilla ja taas viime vuonna kantaesityksensä saanut Unituulia-ohjelmisto koostuen mun big bandille sovittamista biiseistä lämmiteltiin uudestaan ja esitettiin Sointi Jazz Orchestran kanssa Linnajazzin päälavalla. Sekin jännitti. Haaveilen, että saatais noi biisit joskus levylle.


Kesän loppupuolella pidin pienen lomankin, kävin Wienissä moikkaamassa rakasta ystävää Elinaa, jota näen liian harvoin. Ennen Wieniä kävin ekstempporee Viljandin kansanmusafestareilla turisteeraamassa, ja kyllä kannatti! Oli upee festari ja paras festarijengi. Menkää sinne kaikki.


Alkusyksystä, valmistautuessa Vesalan Huvilatelttakeikkaan yhtäkkiä pätkähti Etno-gaalaehdokkuus vuoden kansanmusiikkitekijänä. Puulla päähän lyötynä otin ehdokkuuden vastaan. Samoihin aikoihin sain kuulla että Näppärilaulu Kantti Kestää! on ehdolla vuoden lastenlauluksi. Johan nyt!


Alkusyksystä tehtiin myös Maunon kanssa jälleen yksi uusi Näppärilaulu Rovaniemen kurssille, Rohkenen väittää, että Beethovenin sinfonioista kertovasta laulusta tuli ihan hauska jig. Biisiä työstetään myös ensi kesän Näppärikurssilla, kivaa! Pari pikkukorjausta pitää vielä tehdä. Rovaniemen kurssia edelsi ihana ja inspiroiva treeniperiodi Loviisassa upeiden muusikoiden ja nykysäveltäjä Luciano Berion kansanlaulusarjan parissa. Berio-projektilla sovitettiin uusiksi Esko Grundströmin, Topi Korhosen ja Iida Savolaisen kanssa Berio'n itsensä jo kertaalleen sovittamat kansanlaulut, ja ne kantaesitettin Musiikkitalossa Kohtaamisia-klubilla. Yksi antoisimmista keikoista ja projekteista kuunaan oli se. Odotan jatkoa malttamattomana ja kiitän HKO:n intendentti Aleksi Malmbergia tilauksesta, sekä paikalle saapunutta yleisöä!


Berion pelimannit tupakkitauolla. Meillähän ei siis ole nimeä vielä, ehdotuksia otetaan vastaan!

Syksyn aikana saatettiin loppuun myös Mutaveijareiden albumin äänitykset. Levy saatiin aivan hiljattain valmiiksi, ja se julkaistaan parin viikon kuluttua. Olen huojentunut ja ymmälläni. Levyn voit ostaa täältä.


Mutaveijareiden kansitaiteesta vastaa Jonna Markkula.

Soololevyn tiimoilta aloitin syksyllä myös yhteistyön viestintätoimisto Röd:n kanssa, jotta voisin keskittyä itseni myymisen sijaan enemmän muihin juttuihin. Omalla nimellä tehtäessä itse itsensä markkinoiminen on raskasta, enkä nauti siitä esim. yhtään. Enter Röd. Rödin tyypit, Katja ja Jenni on ihania, osaavia ja erittäin mukavia ihmisiä, joiden kanssa työskentelen mielelläni. Suosittelen lämpimästi! Rödin kanssa myös soololevyn julkaisuaikataulu meni uusiksi. Sinkku "Kivee" (kinkku sivee, hehhe!) julkaistaan tämän viikon perjantaina ja loput biisit "Omaa" -osiosta julkaistaan helmikuussa.

Kansikuvan otti Ulla Nikula ja kannen suunnitteli Hanna Malinen.

Syksyn pimeinä tunteina sairastin pitkään sitkeää migreeniä. Jahka siitä riesasta akupunktion avulla viimein eroon päästiin (kiitos Riina Riikonen!), harjoittelin Åbo Svenska Teaterin Kalevala -musikaalin viulu- ja pianostemmat. Hyppäsin siis äitiyslomatuuraajaksi liikkuvan junan kyytiin. Tiesin että kiirehän tässä tulee, mutta lähdin mukaan, sillä olen pitkään ollut kiinnostunut teatteritöistä, ja toisekseen kapu Sara Puljula onnistui ylipuhumaan. Siispä ajattelin tämän olevan oiva oppikoulu. Onhan se, joskin miltei kolmen tunnin läpisävelletyn musikaalin opettelemisessa oli ja on edelleen oma hommansa. Moisille sävellajeille jätin onnelliset jäähyväiset lopetettuani tavoitteellisen viulunsoiton lukion päätyttyä ja mitä tulee piano-osuuksiin, ilman niitä samperin sointuja olin onnistunut pärjäämään vallan mainiosti tähän saakka. Vaan minkä taakseen jättää, jne.

Visainen lokakuinen yllärikyssä vanhalle vapaasäestysmaikalleni Heidille, joka on onneksi myös mun hyvä ystävä! <3 Puolidimi selvisi ja lounaallekin todennäköisesti päästään!

Yhtä kaikki, säveltäjä Robert Kock on tehnyt upeat biisit ja suuren työn. Nostan hattua ja teen parhaani! Näytökset on nyt osaltani käynnissä. On aivan mahtavaa ja suuri kunnia kuulua moiseen työryhmään, tulen kertomaan siitä lisää myöhemmin. Syksyllä kävin myös tuuraamassa armasta veljeäni Eskoa Baltic Crossingissa. Aika oli jälleen kortilla, mutta silläkin uhalla halusin tehdä keikat, koska pidän heidän musiikistaan ja kansanmusiikkia on aina kiva soittaa, se on mulle henkireikä. Noin 20 biisin stemmat sain häthätää otettua haltuun ja kolme keikkaa Tanskassa oli kaikki omalla tavallaan ihania ja mieleenpainuvia. Tanskasta sai myös lempisalmiakkiani, Katjesin suolakaloja, joita on ollut Suomesta viime vuosina hirveän vaikeaa löytää. Syksyllä kävin tekemässä myös pari sijaisuutta Sibelius-lukiossa, sillä opetushommia on kaiken muun ohella ollut ikävä. Vähän kuin vaikka uimassa kävisi, kun opettamassa tälleen harvoin käy. Sain pitää parit aivan mainiot sessarit upealle kamuryhmälle. Ne nuoret on aivan parhaita kyllä ja Sibelius-lukion opettajanhuone on paratiisi, josta Musiikkitalo voi vain haaveilla.


Ensi viikolla on pari keikkaa Tapiola-Sinfonietan kanssa Taidetestaajat hankkeen parissa. Käsittelemme kasiluokkalaisille suunnatuissa konserteissa harmoniaa kansanmusiikin keinoin. Odotan jännityksellä ja innolla! Projektin suunnitteluvaiheessa on myös ollut ilo ja kunnia tutustua kapellimestari Eero Lehtimäkeen.


Tänään käyn Hämeenlinnan Lastenmusiikkigaalassa kääntymässä, keskiviikkona on näytös Turussa ja torstaina Radio Helsingin haastis Helsingissä. Pelkään, etten osaa puhua suorassa lähetyksessä. Perjantaina ja lauantaina jälleen Turun näytökset. Perjantaina julkaistaan uusi sinkku.


Tässäpä nämä tärkeimmät. Joulukuun keskityn sävellystyöhön, uutta kuoromusaa on tilattu. Palaan kertomaan lisää jälleen jahka. Valitettavan vähälle on blogin pitäminen jäänyt, mutta te sankarit, jotka tänne saakka luitte, ymmärtänette, miksi! Kiitos kanssamatkaajille ja erityisesti kaikille tukijoukoille! Tottakai suurin kiitos kuuluu Taiteen Edistämiskeskukselle, jonka myöntämä yksivuotinen taiteilija-apuraha on mahdollistanut kaiken tämän.


Olen ollut onnekas!


Apuraha loppuu, mutta matka jatkuu! Nähtäväksi jää, kuinka elämä heittelee jatkossa.

Baltic Crossingin kanssa keikalla. Kuva: Knud Mortensen.


520 views