Search
  • Aili Järvelä

Ailin koronakuulumiset

Updated: May 7

Jokainen katsoo koronaa omasta ikkunastaan. Mun ikkunasta se näyttää tältä.
Viimeisellä keikalla. Kuva: Eckhart Senitza

Maaliskuussa olin elämäni ekaa kertaa tuuraamassa siskoani Alinaa kansanmusiikkiyhtye Friggissä (kuva liittyy). Otin tehtävän ilolla vastaan. Meillä oli hienot kolme keikkaa Itävallassa, joista yksi jopa Wiener Konzerthausissa, Mozart-salissa. Aikamoista! Muistelen lämmöllä ja kiitän edelleen asianosaisia ikimuistoisesta reissusta. Keikoista jäi hyvä fiilis ja pikkunälkä seuraaviin, parista muustakin tuurauksesta kun oltiin sovittu.

Itävallan rundin jälkeen mulla oli kalenterissa ruhtinaalliset viisi päivää tyhjillään, siispä ampaisin Kaustiselle isieni maille lähisukua moikkaamaan ja vähän hengähtämään. Siinä viiden päivän aikana menikin yhtäkkiä koko maailma mullin mallin, työt katosi kalenterista ja tulevaisuudesta tuli yksi iso kysymysmerkki. Korona, jolle vielä epäuskoisina viikko sitten höröteltiin Itävallan vuoristomaisemissa oli juuri konkretisoitunut karmaisevalla tavalla. Tällä kirjoittamisen hetkellä mun olisi pitänyt olla Friggin kanssa Shetlannissa. Legendaarinen Shetlannin kansanmusafestari on alansa maineikkaimpia pelimannien kokoontumisajoja, jonne oon todella aina halunnut päästä. "You'd be like a pig in shit!", kuten eräskin ystäväni Andy May totesi. Noh, sen sijaan näpyttelen blogia näissä jalkoihin kiinni kasvaneissa tuulihousuissa ja katson ikkunasta jo ties kuinkamonetta takatalvea Kaustisella. Oon ollu täällä kohta kaks kuukautta. Se on pisin aika sen jälkeen ku muutin pois täältä 2004.

Jokirantaa on tuijoteltu.

Shetlannin festari ja paljon muuta jäi koronajyrän alle, töiden peruuntuminen iski kovaa koko muusikkokenttään. Henkilökohtasesti oon kuitenkin kokenut tuntuvan tulonmenetyksen jopa pienempänä pahana kaikista unelmista ja odotuksista luopumisen rinnalla. Kertaluontoisten spessukeikkojen tai tuuraushommien varjopuoli on se, että niille ei useinkaan tule toista mahdollisuutta. Oon ollut surullinen, uupunut, ahdistunut ja saamaton. On hankalaa tarttua juuri mihinkään toimeen, kun kokee yhtäkkiä olonsa hylätyksi ja työnsä merkityksettömäksi. Siinä joutuu ammatti-identiteettikin taas vaihteeksi törmäyskurssille, osaanko mitään, oonko mitään.


Mitäs tässä nyt oon sitten tehnyt. No en tosiaan paljon mitään, hehhee! Oon lampsinut samoja kävelyreittejä, puhunut maratonpuheluita kavereiden kanssa. Istunut muutamia Zoom-sessioita ja lähetellyt sähköposteja työkuvioista, kirjoittanut apurahahakemuksia. Välillä avaan viulukotelon ja yritän vähän soitella. Onnekseni oon edes pienellä liekillä saanut tehtyä vähän myös uutta musaa. En ole kuitenkaan katsonut järkeväksi palata vielä Helsinkiin, sillä pahoin pelkään, että mun pää ei edelleenkään kestäisi sitä yksiössä kökkimistä, vaikka Helsingin kavereita ikävöinkin. Toisekseen, mitään konkreettista syytäkään ei vielä ole ollut, työt kun on peruttu.

Kylänraittia on kävelty.

Toisaalta oon myös jossain määrin nauttinut täälläolosta, ahdistuksesta huolimatta. Auringonlaskut on välillä hämmästyttävän hienoja (ja puhelinlaskut hämmästyttävän suuria, hehheh). Joskus ikkunasta näkyy kuunsilta. Oon lämmitelly takkatulen ääressä ja käyny saunomassa milloin keskellä yötä, milloin keskellä päivää. Isän kanssa paistan makkaraa muina muiniksina aina ku huvittaa. Äidin kanssa ollaan katsottu Downton Abbeyta jonka dvd-boksin lainasin kaverilta koti-iltojen ratoksi. Täällä olevien sisarustenkin kanssa ollaan päästy hengaamaan jopa ihan livenä. On mulla jotain ujoja uusia suunnitelmiakin, katsotaan milloin uskallan kertoa lisää niistä.


Ilokseni rohkenen kertoa kuitenkin varmistuneen pikku-uutisen, sillä aloitan työt Lilla Teaternissa syksyllä! Menen Once -musikaaliin paikkaamaan näyttelijää, joka koronasta johtuvien siirtojen ja päällekkäisyyksien vuoksi joutui jättämään oman paikkansa produktiossa. Tää oli mulle kyllä mieletön munkki ja tervetullut piristys tämän kaiken keskellä. Ilo päästä mukaan hienoon työryhmään, ja tuntuu hyvältä kun on jotain mitä odottaa! Nyt sitten sormet ristissä toivotaan, että teatterit saa syksyllä avata ovensa, muiden kulttuurilaitosten ohella. Sitä odotellessa, pysykää terveinä ja turvassa, ja mahdollisimman hyvää vappua kaikille teille!


246 views