Tänään ilmestyi Stinakon uusi albumi Ghostina. Viime viikonloppuna äänitimme musiikit Edukustannuksen aapiseen. Maanantaina lähden Ykspihlajaan residenssiin tekemään teosta Sähkökitarakvartetille.
Viime blogipostaukseni käsitteli uupumusta. Sain paljon koskettavia viestejä joissa samaistuttiin tuntemuksiin, olen niistä kiitollinen ja toivon jokaiselle parasta mahdollista, mitä ikinä se sitten onkaan, että elämä helpottuisi. Toim. huom., useimmissa tapauksissa uupumus ei yhäkään ole yksilön ongelma vaan vika on jossain aivan muualla. PÄÄTTÄJÄT, KATSON TEITÄ. Ja äänestäjät, katson teitäkin, jahka vaalit pian koittaa.
Mutta no niin, muihin aiheisiin.
Missä onkaan henkes siteet, missä voimasi todellinen? Mistä saatkaan mielipiteet, mistä tiedon ja kokemuksen?
Olen nähdäkseni toipunut ainakin hiukan viimeisestä. Olen levännyt, ja mielekkyys töiden tekemiseen palaa hiljalleen.
Viime keväänä vietimme viikon Villa Vikanissa, Muusikkojen liiton residenssissä, jossa äänitettiin Stina Koistisen eli Stinakon toinen soololevy, Ghostina. Stina pyysi mukaan yhtyeeseensä ja suostuin empimättä. Stina on valtavan hieno musiikintekijä, rohkea oman polun kulkija ja säveltaidemaalari. Albumi julkaistiin tänään, ja siitä tuli todella hieno. Jokainen kappale on oma pieni suuri taideteoksensa, sellainen, jota tekee mieli varjella, kantaa mukana varoen, kuin medaljongissa sydämen lähellä. Soitan yhtyeessä viulua, harmoonia, perkussioita ja laulan. Suosittelen ihan jokaista kuuntelemaan tämän levyn! Alla muutamia tunnelmia kameran takaa äänityksistä. Omakuvan leveä hymy selittyy elämäni ensimmäisillä talokaupoilla, jotka tein sessioiden tiimellyksessä.
Noin vuosi sitten mua pyydettiin tekemään musat aapiseen. Suostuin siihenkin heti. Oppimisen ja musiikin yhteys on vääjäämätön, ja se, että pääsee tällä tavalla välillisesti jakamaan tätä matkaa niin monen suomalaisen lapsen kanssa, on suuri kunnia. Tein aapiseen 11 kappaletta ystäväni Tero Pajusen kanssa viime keväänä, ja niistä tuli, vaikka itse sanonkin, hirmuisen hyviä, hauskoja ja toimivia. Sain studioon mukaan unelmatiimin suoraan suomalaisen jazzin, kansanmusiikin ja musiikkikasvatuksen huipulta ja he kaikki ovat vieläpä aivan loistavia tyyppejä. Aika kivaa, eikö! Aapisen julkaisee Edukustannus.
Viime vuonna ystäväni ja upea kitaristi Sigurdur Rögnvaldsson, jonka soittoa Roihuvuoressakin kuullaan, pyysi mua tekemään teoksen Sähkökitarakvartetille. Yhtyeen nimi ei sinällään selittelyjä kaipaa, siinä kun on siis neljä sähkökitaristia, jotka tottakai edustavat alansa huippua. Ilman mitään käsitystä siitä, että mitä ihmettä heille teen, suostuin heti. Enhän ole tällaistakaan ennen päässyt tekemään. Suhtaudun tilaukseen pienellä pelolla ja suurella uteliaisuudella, kuten seikkailuun niin ikään. Alan pian työstämään sävellystä ja menen rauhoittumaan asian äärelle Matkustajakoti Ykspihlajaan, josta mulla on viikoksi huone. Ykspihlajassa otetaan myös kuvat mun seuraavalle albumille Ulla Nisosen kanssa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nauttikaa Stinakon albumista ja ottakaa kävely kirpeään syysilmaan, minä ainakin ajattelin tehdä niin.